Valmistuin Turun AMK:sta muotoilijaksi keväällä 2012. Opinnäytetyöni aiheena oli Farkuista uutta: muokkausmenetelmien ja kierrätysmateriaalin hyödyntäminen tuotesuunnittelussa. Omien töiden esittely tuntuu luontevimmalta aloittaa siitä, mistä löytyy kunnollista dataa ja tietoa, Opinnäytetyön voit kokonaisuudessaan lukea Theseuksesta. Sieltä löydät myös tarkemman lähdeluettelon.
Lähtökohtana opinnäytetyölle oli tehdä omalle yritykselle sopivaa tuotekehittelyä. Kierrätysmateriaalit olivat kiinnostaneet aina ja farkut sopivat aiheeksi hyvin, sillä monimuotoisuudestaan huolimatta niiden materiaali, väri ja muoto on helposti tunnistettavissa.
Takaraivossa naputti myös muistikuva vanhan Retro-ohjelman ensimmäisestä jaksosta, jossa tehtiin farkkuturkista. Kuinka ollakaan Liv-kanava oli sopivasti esittänyt kyseisen ohjelman uusinnat ja jaksot löytyivät netistä. Olen jättänyt nämä kuvakaappaukset tekijänoikeudellisista syistä pois opinnäytetyöstäni, mutta uskallan laittaa ne nyt tänne blogiin. Kaksi viimeistä kuvaa ovat vuonna papu ja nakki tekemästäni farkkumekosta, jossa hyödynsin chenille-tekniikkaa.
Farkkua oli siis tullut käsiteltyä ja hamstrattua runsaasti aiemminkin. Vaikeaa olikin lähteä tekemään opinnäytetyötä ikään kuin nollista, ilman ennakko-oletuksia ja muiden ohjeita. Menetelmille piti luoda syyt ja seuraukset, niiden piti olla toistettavissa ja toteutettavissa oman yritykseni puitteissa. Menetelmiä etsiessä päädyin leikkimään kotikemistiä ja liuottelemaan farkkuja erilaisissa happo- tai emäspitoisuuksissa löytääkseni vastauksen siihen, kannattiko pesukoneessa käyttää farkkujen kanssa pesuainetta vai huuhteluainetta.
Menetelmän kehittämisen lisäksi opinnäytetyöni tavoitteisiin kuului myös kehitellä tuoteideoita yritykselle.Oleellista oli tietysti tutustua olemassa oleviin tuoteideoihin ja samalla tuli löydettyä esimerkiksi kierrätyisfarkuista valmistettavaa eristevillaa sekä muita hauskoja sovelluksia. Keskityin tiedonhankinnassa tuotteisiin, jotka olisivat yritykseni resurssit sekä asiakkaiden maksukyvyn huomioon ottaen mahdollisia valmistaa kotitekoisesti, mutten tietenkään malttanut olla poimimatta talteen muutamia huikeita kierrätysmekkoideoita, kuten kuvista löytyvä Kalle Kuuselan tekemä farkkuhääpuku.
Kun menetelmä oli löytynyt ja tuoteideoille tehty pieniä lähtökohtaisia rajoja, alkoi se kivoin vaihe: suunnittelu, kokeilu ja kehittely. Pesukone pyöri ja farkkuja kului, mutta edistyminen lähtökohdista kohti lopullisia tuoteideoita oli palkitsevaa. Ideoinnin ja fiilistelyn lähtökohtana oli ideakollaasi, johon yhdistin luonnon pintastruktuureja.
Tuoteideoita tuli kuvattua myös ennen pesukoneeseen laittoa. Aikamoista arpapeliä pesukoneen kanssa työskentely olikin ja etenkin kokeiluvaiheessa tuli huomattua, ettei kaikki ehkä mene ihan niin kuin etukäteen ajattelisi… Tässä kuitenkin yksi esimerkki tuotteesta ennen pesua ja onnistuneesta lopputuloksesta.
Lopulta kehittelin tuoteideoista viiden asun ideamalliston. Jatkokehittelyideoitakin on tässä matkan varrella ollut paljon, mutta jotenkin tämä kolme (IIK) vuotta valmistumisen jälkeen on kulunut ihan muissa hommissa. Ehkä myöhemmin vielä blogissakin palaan tähän farkkuaiheeseen. Mikäli tämä opinnäytetyöprosessi ja sen syyt, seuraukset ja motiivit jäivät vaivaamaan niin suosittelen ihan siihen alkuperäistekstiin tutustumista! Sieltä löytyy myös lisää kuvia prosessin aikana tehdyistä menetelmäkokeiluista sekä taustatietoa farkkujen historiasta ja ekologisuudesta. Nyt lopputulokset!
