Lupasin pitsimissi-postauksen yhteydessä esitellä kuvissa näkyvän asuni paremmin omassa postauksessaan. Sen se totisesti ansaitsee!

Meillä lapsuudenkodissa ja mummulassa käsipyyhkeiden reunoja koristivat usein virkatut pitsit. Muistan jopa ala-asteelta, että yksi käsityötuntien tehtävä oli virkata pyyheliinapitsit. Pyyheliina myös ommeltiin ja koristeltiin aplikaatiolla, jonka muistan harsineeni kiinni housuihin (koska istuin ergonomisesti harsimassa pulpetilla, jalat tuolille nostettuna, työ jalkojen päällä).

Muutettuani omaan kotiin sain tasaiseen tahtiin mummulta vanhoja pitsejä varastoon. Tietysti ne olisi pitänyt ommella kiinni pyyheliinoihin, mutta… Jotenkin se sitten jäi ja aloinkin pyöritellä mielessäni vähän toisenlaista käyttötarkoitusta pitseille.

Lopputuloksena oli tämä mekko. Siinä on laskujeni mukaan 51 reunapitsiä ja 9 pientä pitsiliinaa, sekä kaksi virkattua kukkaa. Se on muotoiltu nukelle ja ommeltu jokaista pistoa myöten käsin.

DSC_0022

Parasta mekossa on tuo värisävyjen vaihtelu. Pitsejä oli nimittäin lopulta kertynyt varastoon niin paljon, että pystyin valikoimaan vain sopivan väriset pitsit käyttöön. Mekkoon on kulunut käsittämätön määrä eri ihmisten käsityötaitoa ja siinä on säilöttynä kymmeniä erilaisia pitsimalleja.

Alunperin mekosta piti tulla pelkkien nudenväristen alusvaatteiden kanssa käytettävä. Puettuani sen ekaa kertaa päälleni (tietysti vain päivää ennen pitsimissikisoja) totesin sen olevan aivan liian paljastava. En halunnut nousta pitsimissilavalle niin alastomana, joten hätäratkaisuksi keksimme äidin kanssa laittaa puvun alle valkoisen pitkän alushameen.

Myöhemmin olen käyttänyt mekkoa mustan tyllialushameen päällä. Se tuo mukavasti esiin mekon selkeät värit, mutta toisaalta pidän tuosta alkuperäisestäkin ratkaisusta. Kumpi sinun mielestäsi on parempi?

Loppuun vielä galleria mekosta vähän joka suunnalta. Sen paremmin en osaa tätä mekkoa esitellä, se vaan on oma ainutlaatuinen taideteoksensa.