Yksi urani tähän mennessä hienoimmista projekteista tuli kotikaupungistani Raumalta. Tai no, oikeastaan en ole koskaan Raumalla asunutkaan vaan viereisessä kyläpahasessa, Lapissa, joka nyttemmin on jo osa Raumaa.
Raumaan liittyy vahvasti pitsiperinne, heinäkuussa vietetään pitsiviikkoa ja nypläyksen pitäisi tulla äidinmaidossa. Tunnustan osaavani nypläyksen perusteet ja myöhemmissä blogi-postauksissa tulenkin esittelemään ideoimiani uusia sovelluksia nypläyksen tekniikalle.
Pitsiviikkoon liittyy tietysti Pitsimissi-kilpailu, jonka iltapukukierrokselle sain kunnian suunnitella ja valmistaa puvut vuonna 2011. Äkkiseltään projekti kuulosti aivan mielettömän hienolta – seuraavassa hetkessä olin jo ihan paniikissa, että miten selviän. Aikaa onneksi oli, vaikka kesällä pääsinkin puolisattumalta kesätöihin ja projektin aikataulutus meni siinä mielessä vähän uusiksi.
Mutta onko ihanampaa! Vapaat kädet, kymmenen toistaan hienompaa iltapukua! Pukuihin oli saatava pitsiä, vähän kierrätysideoita, naisellisuutta, juhlavuutta… Ideakollaasista tulikin hempeistä hempein.
Aivan ensimmäiseksi oli tutkittava omat kangasvarastot ja sitten kävin kovalla kädellä tyhjentämässä erään lähellä lopettaneen kangaskaupan varastot. Ideointi lähtee itselläni tosi usein materiaaleista, joten siksi oli tärkeää jo lyhyen visioinnin jälkeen saada käsiin ne materiaalit, joista mallisto sitten lähti parhaiten rakentumaan. Pitsiasia ratkesi isomummin (ja vähän muidenkin) virkkaamilla pitsiliinoilla, joita myös kokeilin ensimmäistä kertaa värjätä pesukoneväreillä. Jos kaapissa lymyilee isoja puuvillasta virkattuja peittoja, pöytäliinoja tai verhoja niin suosittelen värjäämistä! Etenkin, jos niihin on vuosien saatossa tullut vaikka kahvitahroja.
Tässä vielä väri- ja materiaalikartta.
Asuista en tehnyt mitään luonnoksia vaan lähdin ihan ronskisti asettelemaan pitsejä nukelle ja sitä myöten valmistamaan asuja toisensa perään. Ajattelin, että valmiita asuja saa tulla vaikka 20, jos vaan ehdin, huonoimmat on helpompi karsia sitten loppuvaiheessa pois. Varsinaisia mokapukuja ei syntynyt lopulta yhtään, joten toisaalta aika riskillä mentiin sitten ensimmäiseen sovitukseen, joka oli muistaakseni edellisenä päivänä ennen kilpailua. Yksi esittelemätön puku kuitenkin on olemassa ja se pääsee esille nyt.
Aika alkuvaiheessa projektia syntyi nimittäin valkoinen mekko, joka ei sitten mun itseni päällä näyttänyt ollenkaan istuvalta tai kiinnostavalta. Olin jo henkisesti valmistautunut mekon hylkäämiseen kun otin sen mukaani Porin messuille, jossa tapasin Hannan, pitsimissin 2010 sekä Jennan, missikandidaatin vuosimallia 2011. Hanna puki mekon päälleen ja herranjestas! Se istui kuin nakutettu ja näytti aivan ihanalta. Koska tyylillisesti se ei kuitenkaan istunut lopulliseen mallistoon, myin mekon Hannalle. Toivottavasti on käytössä edelleen!
(Vanhassa asunnossani sai otettua ihanasti kuvia peilien avulla! Ehkä ainoita asioita, mitä tuosta kämpästä kaipaan tähän nykyiseen verrattuna.)
Oma lempparini asuista on ehkä tämä, jossa pieniä pitsiliinoja on käytetty kaikkein eniten. Tämäkään mekko ei ole mulla enää, sen päätyi ostamaan eräs opiskelukaverini, jolle ensin taisin vuokrata sitä ja lopulta myin sen sillä muokkauksella, että puvusta tehtiin pitkä iltapuku.
Tämä puku on ollut mulla itselläni käytössä opiskelijakunnan vuosijuhlilla. Puvun erikoisuus on yläosassa kiertävä kravatti.
Osa puvuista oli selkeästi juhlavampia kuin toiset. Yksi tavoitteeni kuitenkin oli, että vaikka pukuja kilpailussa käyttäisivätkin melko samanikäiset, nuoret ja hyväkroppaiset naiset niin niiden malleissa olisi vähän jokaiselle jotakin. Tämä mekko olikin selkeästi sieltä ”tätimäisimmästä” päästä, sillä siihen kuului myös jakku. Alaosan kankaana on käytetty vanhaa sängynpeittoa. Tämäkin mekko on myyty, eikä suinkaan täti-ihmiselle vaan myös opiskelukaverilleni!
Mekkojen lisäksi olin skarppina mukana muodissa ja tein myös yhden haalariasun. Tämä on myös yksi omia suosikkejani, tuo selän pitsiliina asettuu niin kauniisti. Tämän VOI MYÖS OSTAA! Kokoa 36-38, lahkeissa pituusvaraa ja hinta sovittavissa. 😉
Vielä yhden mekon haluan esitellä erikseen ennen kuin siirrytään itse kilpailuun ja sieltä räpsittyihin kuviin. Tätä pukua vihasin. Se on ehkä huonoiten valmistamani asu (jota on esitelty julkisesti) ja siitä hajosi vetoketju kaksi kertaa ennen kuin pääsin sen kanssa edes kotoa ulos. Siitä tuli järjettömän pieni (etenkin rinnanympäryksestä pelkäsin, ettei mahdu kenellekään) ja kuitenkin yksi missikandidaateista oli niin minimaalisen kokoinen, että tätäkin pukua jouduttiin kaventamaan yläosasta useita senttejä. Jos koskaan oon kokenut olevani piilokamerassa tai muodin huipulle -ohjelmassa niin tämän puvun teko simuloi sitä ehdottomasti parhaiten.
Aika kultaa muistot: nyt 4 vuotta myöhemmin oon sitä mieltä, että tässä puvussa on sitä jotain. Se on edelleen karmivan huonosti valmistettu (enkä siitä syystä suostu myymään sitä pois), mutta tuo pitsin käyttö, vaalean kaitaleen muoto ja punaisen kankaan laskeutuminen edessä… Aika lumoavaa mielestäni. Ehkä jonain päivänä pitää pilkkoa tää osiin ja tehdä ihan oikeat kaavat ja toinen versio.
Loput mekoista esiintyvät tässä galleriassa. Mikäli joku asu kiinnostaa enemmän niin siitä voi kysellä vielä vaikka kommenttien kautta. Näiden osalta varmaan kuvat kertovat joka tapauksessa enemmän kuin sanat. Kiitos vielä Pitsimissi-kilpailun silloiselle organisaatiolle tästä tehtävästä sekä ihanille missitytöille glamourintäytteisestä päivästä ja upeasta vaatteiden esittelystä!
PS. Mun oma asuni tulee esittelyyn myöhemmässä blogi-postauksessa.
