Omien töiden esittelyjen lisäksi haluaisin täällä blogissa avata hieman oman suunnittelumaailmani periaatteita ja käytäntöjä. Yksi iso osa käsityöläisyyttäni on aina ollut kierrätysmateriaalien käyttö ja olenkin yrittänyt tuoda jotain siitä myös kaupallisiin suunnitteluprosesseihini.
Ihan rehellisesti täytyy sanoa, että kierrätysmateriaalien käyttö alkaa siitä, että ne ovat ilmaisia. Itse olen valinnut kierrätysmateriaaleja myös siksi, että olen järjettömän laiska lähtemään materiaaliostoksille. Inspiraation iskiessä on päästävä töihin NYT eikä huomenna, joten kelvata saattaa vääränvärinen, joskus jopa vääränlaatuinen materiaali, kunhan se vaan on käytettävissä heti. Kolmas syy on, että rakastan materiaalin asettamia rajoitteita: parhaat ideat syntyvät, kun kangas yksinkertaisesti loppuu kesken.
Lisäksi meillä on suvussa pientä hamsterin vikaa. Kaapit pursuavat kankaita, sillä otan vastaan kaiken ilmaisen mitä tuttavilta saan. Säästöön päätyvät myös vaatekaapista häädön saaneet vääränkokoiset ja rikkinäiset vaatteet, sillä sitä kivaa kangasta saattaa vielä tarvita… Puhumattakaan kaikesta muusta ”roskasta”, joka muuttuu aarteeksi, no, jonain päivänä.
Koska kierrätysmateriaaleista löytyy tarinaa useampaankin postaukseen, aloitan tämän saagan kertomalla minun ja kierrätysmateriaalien suhteesta muiden tekijöiden kautta.
Suomalaisen kierrätysmateriaalidesignin ”uranuurtaja” on luonnollisesti Globe Hope, joka oli harjoittelupaikkani keväällä 2011. Harjoittelussa opin, ettei kukaan täysjärkinen käytä kierrätysmateriaaleja teolliseen ja kaupalliseen suunnitteluun. Siihen on oltava vahva vakaumus ja silmitön into tehdä töitä.
Globe Hope tekee tuotantoketjussaan paljon hyvää, jotta kierrätysdesignin hinta olisi inhimillinen: ostaa isoja eriä jämämateriaaleja ja käyttää ne mahdollisimman hyödyllisesti (esim. taskut pyritään säästämään taskuina). Toisaalta taas joissain asioissa yritys valitsee kalliimman tien, jos se on eettisempi.
Eettisyys onkin iso kysymys kierrätysmateriaalien käyttöön liittyen. Koska opinnäytetyöni on tehty niinkin epäeettisistä tuotteista kuin farkuista, yritin (saadakseni synninpäästön) selvittää kierrätyksen ”hyvyyttä”. Loppupäätelmäni oli, että tuotteen elinkaaren pidentäminen on aina hyvä asia ja Globe Hope sanoo sen erinomaisesti: maailma ei kärsi materiaalien vaan ideoiden puutteesta.
Harjoittelussani GH:lla tein kaikenlaista, osallistuin mm. Paradise Oskarin Euroviisu-esiintymisasun valmistukseen, mutta itselleni erityisesti mieleen on jäänyt tämä Washington DC:n näyttelyyn tehty asu. Siinä käytin turvavöitä, tietokoneen näppäimiä sekä läppärin näppäimistön alla olevia ”mattoja”, joita pitkin sähkö kulkee.
Kierrätysdesignista on tullut tunnetuksi myös Outi Les Pyy. Hänen Trashion-kirjansa on ennen kaikkea inspiroiva kuvakirja ja toiseksi ihan käypä oppikirja, jos haluaa tuunata omia vaatteitaan. Outi Les Pyy on tullut tunnetuksi etenkin Linnan juhlat -asuistaan. Hän kirjoittaa sivuillaan osuvasti: ”Trashion ei ole pelkkiä jätesäkkejä, kahvipusseja ja videonauhaa.” Seuraan hänen tekosiaan ihaillen, vaikka tyylillisesti en samanlaisia juttuja teekään.
Paitsi no, voisihan sitä sanoa, että nämä muutamat vanhat tuunaukset ovat samaa henkeä. Yksinkertaisimmillaan kierrätysdesign onkin juuri tätä: vanhan vaatteen eliniän pidentämistä. Vaikka sitten uusilla napeilla tai muilla koristuksilla. Näissä uuden ilmeen ovat siis saaneet pari takkia, joista tuo biker-takki on isäni vanha mopotakki. Siihen on lisätty tekonahkapalat. Vanha mokkahame muuntui punk-henkiseksi, kun lisäsin siihen vähän pitsiä, tylliä ja skottiruutua.
Viimeisenä inspiroivana ulkopuolisena lähteenä haluaisin mainita AMK-luokkakaverini Saara Jolkkosen, joka tutustutti luokkamme nollajäte-periaatteeseen. Harmittaa, etten ole vielä itse lähtenyt siihen paremmin tutustumaan, sillä matemaatikkona voisin hyvin kuvitella sen olevan ”ihan mun juttu”. Laiskakin saa ajatuksesta hyvin kiinni, jos googlaa ”zero waste fashion”, mutta lyhyesti sanottuna suunnittelun tavoitteena on, ettei synny leikkuujätettä.
Nimittäin jos mennään siihen, että miten paljon MULLA on kaapeissani leikkuujätettä… Niistä on syntynyt jo aikamoinen kasa vauvanvaatteita ja prinsessamekkoja. Ja niistä kerron sitten lisää myöhemmin.
Seuraavassa kierrätys-postauksessa esittelen lisää omia kierrätysdesign-tuotoksiani.
