Opiskelusyksy on jälleen startannut ja sen kunniaksi haluan kertoa teille jotain omasta opiskelutaipaleestani. Tällä kertaa en kuitenkaan esittele opiskeluaikana tehtyjä töitä, vaikka varmasti niistäkin riittäisi asiaa ainakin yhteen kirjoitukseen. Sen sijaan kirjoitan muotoilijan identiteetistä: halusta kehittää, vaikuttaa ja vahvistaa ympäristöä ja itseään.
Aloitin opiskelut Turun AMK:ssa syksyllä 2008. Vaatetusmuotoiluun olin päätynyt, koska A-L (josta myöhemmin tuli opinnäytetyön ohjaajani) oli käytyt lukiossamme esittelemässä alaa. Luin pääsykoetehtävät ja totesin: tää on ihan mun juttu. Pääsykokeiden jälkeen oli jännittynyt olo, sillä tehtäviä oli tulkittu tosi erilaisesti eikä todellakaan ollut varma fiilis, oliko itse ymmärtänyt oikein.
Vielä silloin en tajunnut, ettei ”oikein” ole muotoilussa pääasia.
Opiskelut aloitti minä ja 15 muuta nuorta naista. Ensimmäisen vuoden aikana jokunen tippui pois, mutta jäljelle jäänyt porukka oli sitäkin vahvempi. Siispä tässä ensimmäinen ohje sinulle lukijani, jos olet nyt opiskelijana millä tahansa alalla: pitäkää huolta toisistanne. Huolehdi, että kaveri saa matskut tunnilta, jolla hän ei ollut paikalla. Jos keksit jonkun mahtavan tavan oppia, jaa tietosi. Jos näet vaivaa skannaamalla oppimateriaalin, lähetä se muillekin sähköpostiin. Ole avoin, älä kilpaile. Meidän alalla totuus on totta kai, että saatamme päätyä kilpailemaan asiakkaista. Mutta todennäköisempää on päätyä kollegaksi. Joka tapauksessa toisen mielipiteestä, kokemuksista ja vertaistuesta on tulevaisuudessa hyötyä. Opettele se siis jo opiskeluaikana.
Turun AMK:n muotoilun koulutusohjelma on kärsinyt rakenteellisista muutoksista vuodesta 2007 asti ihan tähän päivään saakka. Vuonna 2008 käytännöt olivat siis edelleen vähän hakusessa. Koko koulutusohjelma haki paikkaansa ”Tekniikka, ympäristö ja talous” -tulosalueen alla. Olimme insinöörivoittoisessa koulussa aikamoinen lauma outolintuja.
Ja se vaikutti opiskelun sekä opetuksen laatuun. Sopeutuaksemme joukkoon perustimme TOM ry:n. Kirjoitan ”perustiMME”, koska vaikka en virallisiin perustajajäseniin kuulukaan, olin vahvasti silottelemassa TOMin alkutaipaletta toimimalla 2,5 vuotta yhdistyksen rahastonhoitajana.
Turun opiskelevat muotoilijat TOM ry. Nollasta lähdettiin. Vakuuteltiin opiskelijoille, että kyllä tää nyt kannattaa. Vakuuteltiin opettajille, ettei me olla heitä vastaan. Vakuuteltiin muille opiskelijayhdistyksille, että me ollaan oikeasti olemassa. Välillä jalkojen alla oli mutaa ja renkaat suti kunnolla. Mutta valmistuessani vuonna 2012 pystyin lähtemään hyvillä mielin. ”Lapsi” seisoi omilla jaloillaan. Nykyään se juoksee.
Opiskelijaelämään kuuluivat vahvasti haalarit. Siispä se oli yhdistyksen ekoja tavoitteita. Väriksi ei voitu valita muotoilijoille ominaista mustaa, koska lääkis. Siispä ”hulluttelimme” ja valitsimme harmaan, jota ei Turussa ollut vielä kellään. Ensimmäisiä tilaajia oli vähän yli 10. Yksi niistä oli hullu salolainen (osa koulutusohjelmasta oli tuolloin vielä Salossa), josta leivottiin pari vuotta myöhemmin uusi puheenjohtaja.
Mua hävetti toisen vuoden opiskelijana tyhjät haalarit niin paljon, että täytin omani aluksi partiomerkeillä ja kaikella muullakin ylimääräisellä. Meni pari vuotta ja merkkejä oli niin paljon, että haalarit oli pakko nostaa ylös asti. Tyylillä tietysti, sillä kuvista näet, kuinka yläosa on pienennetty istuvaksi.
Oma opiskelijapoliittinen urani jatkui opiskelijakunnan puheenjohtajana. Yhtäkkiä vuonna 2011 istuin AMK:n hallituksessa, opintotukilautakunnassa ja erilaisissa työryhmissä opettelemassa politiikanteon aakkosia. Siinä missä ylioppilaskuntien edustajistoihin on tunkua, opiskelijakunnissa hommaa pyörittää hyvin pieni joukko eli ne samat naamat, jotka ovat luokkiensa aktiivisimpia opiskelijoita, tutoropiskelijoita, yhdistysaktiiveja ja kovia harrastamaan.
AMK-puolella opiskelijapoliittinen toiminta nähdään välillä jopa vähän sellaisena ”muka-tärkeänä” toimintana. Olen kohdannut asenteita, että opiskelijapolitiikka on jotain ”politiikan leikkimistä”. On sellaiset ”leikkivaalit” ja ”äänestämällä voit vaikuttaa, hehe”.
Mutta mitä sitten? Lapsena leikittiin kotia, koska matkittiin ympäristöä ja opeteltiin elämää varten. Sinä opiskelija, joka väität pystyväsi muutokseen ilman opiskelijayhdistyksen tai -kunnan apua, kerro minullekin, miten tuulimylly kääntyy. Sinä elämäm_koululainen, joka haluat eduskuntaan, koska osaisit tehdä päätökset kaksisataa kertaa paremmin kuin nykyiset kansanedustajat: (hae kouluun ja) käy edustajistossa harjoittelemassa.
Oikeasti en halua paasata. Haluan vain esitellä TOMppa-juttujani. Mutta vain ja ainoastaan opiskelijapolitiikkaan päätyminen johti tämän mekon tilaukseen. Se on nimittäin tehty viime kevään eduskuntavaaliehdokkaalle, jonka kampanjatiimiin kuuluin.
Tom of Finland oli aikanaan salaisena innoittajana TOM ry:n viiksilogolle ja kiitos Finlaysonin voimme nyt koristella ToF-kankaalla mitä tahansa. Äitini on osallistunut näihin talkoisiin kunniallisesti tekemällä ToF-kankaasta korsetin, miesten liivin, pari krakaa, mekon… Myös entinen luokkakaverini on tehnyt kankaasta hameen.
Itse tuunasin kankaalla vanhan Kånkenin, joka oli pesun jäljiltä jäänyt niin ruokottoman näköiseksi, ettei sitä tullut käytettyä. Kånken oli mulla ala-asteella koulureppuna, koska kaikilla oli. Äiti sanoi, että se on huono selässä ja liian pieni. Itse piti tähänkin kuoppaan astua, eikä Kånkenista tullut mulle koskaan lempireppu. Nyt se on ideaalin kokoinen hoitolaukkuna, joten ymmärrän suosion. Vaipat painavat myös hitusen vähemmän kuin koulukirjat.
Repun kylkeen eivät ainoastaan päässeet mustavalkoiset homomiehet vaan siirsin siihen myös haalareista kaikki viiksimerkit. Mukana roikkuu myös viiksillä koristettu tiikeri, jossa riippui aikanaan TOMpan ensimmäisen toimiston, anteeksi tarkoitin komeron avain.
Lukio-opettajani harmitteli aikanaan, että päädyin AMK-alalle. En kuulemma sopeutuisi niin koulumaiseen ympäristöön. Olin toki itsenäinen, ehkä vähän omapäinenkin opiskelija, mutta AMK:n ”koulumaisuus” on kyllä harha, johon toivon, ettei kukaan tätä lukevista muotoilijoista sorru. Peruskoulu on koulu, jossa annetaan palikat ja ohje ja sanotaan ”rakenna torni”. Lukio on koulu, jossa annetaan palikat ja sanotaan ”rakenna torni”. AMK on koulu, jossa sanotaan ”rakenna torni”.
Tässä kohtaa, hyvä tuleva muotoilija, olet väärällä alalla, jos kysyt, mistä se torni sitten rakennetaan.
Vuonna 2008 orientoivalla viikolla me kaikki 45 vasta aloittanutta, tulevaa muotoilijaa itkimme kauhunsekaista naurua, kun yliopettaja mainitsi sanan ”opinnäytetyö”. Että hei kamoon, me vasta aloitettiin. Kolmen vuoden haahuilun jälkeen sitä toivoi, että olisi valinnut opinnäytetyön aiheen jo silloin.
Yliopettaja ei ehtinyt ohjata opinnäytetyötäni loppuun ennen eläkkeelle jäämistään. Lahjaksi hänelle lähti tämä haalareista valmistettu kassi.
