Nyt se on ohi! Prosessi, joka alkoi keväällä ja huipentui itsenäisyyspäivään. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain katsoa, kuinka tekemäni puku lipui pitkin Linnan juhlien punaista mattoa. Huhhuh! Yllättävän vaikeaksi on kuitenkin osoittautunut tästä prosessista kirjoittaminen, vaikka toki tässä nyt on ollut joulua, korvatulehdusta jne.
Kun ennen itsenäisyyspäivää aloimme mainostaa ja tuoda julki minun ja Tarmo Thorströmin toteuttamaa pukua, kaveri linkkasi facebook-päivitykseeni tämän:
(https://pbs.twimg.com/media/BrEdGmTIIAAgFcO.jpg)
Se tiivistää kyllä aivan täydellisesti ne tunnetilat, joiden läpi tämän prosessin aikana on tullut uitua!
Yhteistyökumppanini Tarmo pisti keväällä viestiä. Että miten olisi, joko tänä vuonna tehtäis sitä pukua Linnaan. Olimme puhuneet siitä muutamaan otteeseen, olimme jopa olleet joskus Kristiina Saloseen yhteydessä asian tiimoilta, mutta silloin aivan liian myöhään. Nyt hyökkäsimme heti vaalituloksen selvittyä.
Itse puvun toteutus on jo monessa mediassa kerrottu, mutta kerrataan vielä: puvussa on käytetty Salosen vanhan linnanjuhlapuvun kangasta sekä uutta, käsinvärjättyä silkkiä. Oikeaa kättä peittää ns. pitsitatuointi, jonka luonnostelusta vastaan minä ja toteutuksesta Tarmo. Pitsin värjäys tehtiin yhdessä.
Tässä muistin virkistykseksi galleria näistä ihanista Hans Lehtisen ottamista kuvista.
Itselleni puku oli tosi hauska matka materiaalihankintojen kivikkoiselle polulle, muistutus kangasvärien käyttäytymisestä ja jälleen kerran kiinnostava asiakastyö mahtavalle asiakkaalle. En ollut myöskään koskaan ennen tehnyt iltapukua yhteistyössä kenenkään kanssa.
Itsehän olen deadline-orjallinen, mielellään askeleen edellä. Luokkakaverini tietävät, että sivutoimisesta työstä (ja myöhemmin yrityksestä), opiskelijapoliittisesta aktiivisuudesta ja kohtalaisesta sosiaalisesta elämästä huolimatta palautin joka ikisen koulutyöni ajallaan. Jos tämänkin puvun valmistus olisi riippunut vain musta itsestäni, se olisi ollut valmis varmaan lokakuussa.
Mutta tähän liittyen palaan tuohon alun prosessikaavioon. Ne vaiheet kun vain on käytävä läpi, mielellään moneen kertaan, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen. Mulla vaan ei meinaa kärsivällisyys riittää pureskeluun! Siksi on hyvä, että prosessin mukana kulkee pohtiva yhteistyökumppani ja positiivisella tavalla parhaaseen suoritukseen haastava asiakas.
On myös ollut tosi kuumottavaa lukea kommentteja puvusta jälkikäteen. Vaikka ehdottomasti suurin osa (minulle asti) tulleista kommenteista on ollut jopa ylistäviä, ainakin tosi myönteisiä, niin yksikin kriittinen mielipide on voinut jäädä harmittamaan. Sanon itselleni, että se on kyllä täysin turhaa. Useimmiten kun nekin kommentit ovat olleet muotoa ”minusta olisi ollut nätimpi jos…” niin mitä merkitystä? Kyllä minustakin puvun olisi voinut toteuttaa vaikka kymmenellä eri tavalla, siitähän olisi syntynyt mallisto! Eikä se tarkoita sitä, etteikö kriittisiäkin mielipiteitä saisi tulla, päin vastoin. Ihana tämä käsillä tekemisen maailma, täynnä tulkintaa: toisen tulkinnasta inspiroitumista ja oman inspiraationsa tulkitsemista!
Entäpä sitten tulevaisuus? Uhattu on, että Kiaru-tuotemerkki julkaisee keväällä ensimmäiset tilausmallistonsa tuotteet. Tuotteista lyhyesti, että kyseessä on arki- ja juhlapukeutumisen välimaastoon sijoittuvia vaatekappaleita naisille koossa 36-50 (ei kaikkea kaikessa koossa) ja tuotteissa käytetään nyplättyä pitsiä isompana pintana kuin vain reuna- tai välipitsinä.
Mun oma tulevaisuus? No lähitulevaisuus: hääpukuja, ihanaa! Pitkän tähtäimen suunnitelma: liike- ja tuoteideoita pää pullollaan! Näillä eväillä, erinomaista alkanutta vuotta 2016!
