Yrityksen työtehtävissä mulla on yksi ihan selkeä lemppari. Ei, se ei ole ALV-ilmoitus vaan hääpuvut! En kieltäydy hääpuvun tekemisestä oikeastaan koskaan. Tässä kirjoituksessa yritän selventää, miksi hääpuvut (ja morsiamet!) ovat niin ihania.
Hääpuku on vaate, jonka ympärille kietoutuu aikamoinen teollisuus. Heti voin heittää 10 tv:n hääpukuohjelmaa, 5 hääpukuliikettä 20 kilometrin sisältä ja näyttää kirjahyllystäni useamman kilon painoisen kokoelman vanhoja hääpukukatalogeja. Miksi se on niin tärkeä? Toistuvasti hääpukuohjelmissa morsmaikut toivovat puvun ”tuntuvan siltä oikealta.” Siis puvun? Mitä tekemistä koko puvulla on rakkaudentäyteisen avioliiton, sen oikean PUOLISON kanssa?
Ehkä kyse onkin vain alkukantaisesta halusta koristautua? Mun mielestä on täysin hyväksyttyä pyrkiä siihen, että tuntee olonsa maailman kauneimmaksi prinsessaksi hääpäivänään. Kyllä mulle itselleni hääpuvun tekeminen on mun arkeni haute couturea, joka kerta yhtä ainutlaatuista ja kiehtovaa.
Hääpuvun luomisprosessissa onkin siis vain yksi suuri tavoite eli saada morsian loistamaan. Se onnistuu, kun keitokseen sekoitetaan seuraavat ainesosat:
1. Morsiamen toiveet
Usein tai oikeastaan aina hääpukuprosessiin lähdetään siitä, että morsiamella on joku mielikuva. Ihania ovat ne, jotka ovat mielikuvansa tueksi etsineet jo valmiiksi (vuosikausia) kuvia unelmapuvustaan. Kymmenen kuvan jälkeen alan saada kiinni morsiammen mielikuvasta, yleensä myös sellaisista yksityiskohdista, joita morsian ei välttämättä itse tajua. Välillä tarvitaan vain yksi täydellinen. Toisaalta yhden kuvan avulla mielikuvaa on haastavaa lähteä toteuttamaan, koska silloin kokonaisuus on niin lukittautunut siihen yhteen.
On samalla tosi antoisaa ja tosi rankkaa tehdä pukua hyvälle ystävälle. Silloin morsiamen persoonaa on ollut aikaa tutkia jo vuosia ja tietää hänen normaalin pukeutumisensa tyylin. Hääpukuprosessista voi myös toisaalta syntyä ystävyys, koska morsiamen on pakko päästää suunnittelija vähän iholle, niin henkisesti kuin konkreettisestikin.
Ekassa kuvassa Iida, jonka puku syntyi yhden lehtikuvan perusteella, monen vuoden ystävyyden pohjalta. Toisessa kuvassa Pirjo, jonka puku on ensimmäinen hääpukuni ja jonka kanssa hääpukuprosessi oikeastaan käynnisti näihin päiviin asti säilyneen yhteydenpidon.
2. Käyttötarkoitus
Ihan kaikissa vaatteissa, mutta erityisesti niissä kalleissa ja tärkeissä vaatteissa, tulee ottaa huomioon käyttömukavuus ja -tarkoitus. Jos haluaa bailata läpi yön, olisiko syytä harkita minimittaa? Jos haluaa ettei pukua tarvitse nostella, tarvitaan kunnon korsetti tai olkaimet. Jos pukua pitää kuljettaa pitkiä matkoja, lähdetään materiaalivalinnoista.
Eevan hääpuku voisi olla esimerkkinä monessa muussakin kohdassa, mutta erityistä tässä oli tuo puvun mitta. Eeva toivoi kenkiensä näkyvän, joten puvusta tehtiin hieman lyhyempi edestä eikä takaakaan tavoiteltu lattiaa. Yläosan pitsi on myös kaunis esimerkki siitä miten puku voi olla samalla peittävä ja paljastava.
3. Raaka rehellisyys
Hääpukukaupoille lähtiessä pitää olla sinut oman vartalonsa kanssa. Epäkohtia voidaan peittää ja lempikohtia korostaa vaatteen muodolla. Suunnittelijana mun tehtäväni on sanoa, jos mun mielestä jokin morsiamen toive ei sovellu hänen vartalolleen.
Hääpuvuissa yleisesti käytetty valkoinen väri on aika armoton, ja valkoisiakin on miljoonaa eri sävyä, mikä kannattaa tiedostaa ennen prosessia. Hääpukukangasostoksille lähdetään yleensä näihin aikoihin, kalpean talvi-ihon kanssa. Mutta jos solarium ei tule kyseeseen, ei keväthäiden morsiamen kannata haaveilla upeasta kesärusketuksestakaan…
Hääpuvun kanssa ei kannata lähteä kokeilemaan mitään suuruuksia mallin suhteen. Jos hääpuku tehdään lempivaatteen tyyliin tai muotoon, morsian viihtyy siinä luultavasti paremmin kuin sellaisessa muotiluomuksessa, joka sopii lähinnä mallivartalolle.
On myös tilanteita, jolloin puvun alle piilotetaan tai ”piilotetaan” jotain muutakin kuin jenkkakahvoja.
4. Hitunen tuuria
Oli kyseessä sitten just se oikea tunnelmavalokuva, kauan etsitty kangas tai juuri täydelliset kengät, yleensä tarvitaan vähän onnea. Aluksi ideoita voi olla todella paljon, mutta lopputulos ei voi olla sillisalaatti. Tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä, jotta puku alkaa tuntua oikealta. Munkin on välillä hankala näyttää morsiamelle, mihin suuntaan ollaan menossa. Kun puhun ammattitermeillä saattaa asiakas näyttää siltä kuin puhuisin hepreaa.
Tuuria tarvitaan etenkin silloin, kun aikaa on vähän. Teen tällaisia poikkeuksia todella harvoin ja nykyään en siihen edes pystyisi, mutta viime kesänä yksi hääpuku tehtiin kahdessa viikossa. Silloin tosin sain kankaat heti ja puvun mallikin oli hyvin tarkasti selvillä. Yhdellä välisovituksella selvittiin. Näissä kuvissa puku vielä keskeneräisenä. Ekassa kuvassa myös työhuonetodellisuutta…
Elämäni tärkein hääpuku on tietysti omani. Paineet siihen olivat valtavat, sekä itseltäni että ulkopuolelta. Selasin vanhoja hääpukulehtiä sillä ajatuksella, että löytäisin jonkun uudenlaisen näkökulman koko hääpukukonseptiin. En halunnut kokovalkoista, mutta mieleeni ei ollut koskaan tullut, että puku voisi olla kuosikangasta. Upeat kukkakuosiset hääpuvut ysärilehdessä iskivät heti.
Punainen ja oranssi eivät ole yhtään mun värejä enkä olisi minään päivänä osannut kuvitella niitä hääpuvussani. Kukallinen verhokangas vei kuitenkin sydämeni, kävin katsomassa sitä kahdesti ennen kuin kolmannella kerralla ostin kankaan.
Mulle kengät olivat tosi tärkeä osa pukua, niiden tuunaamisesta olen tehnyt kansion yritykseni facebook-sivulle. Puvun pitsibolero on koottu isomummini virkkaamista pitseistä.
Puku oli konkreettisesti jo valmis, kun keksin tehdä taskun hameosaan. Käytännössä se tarkoitti sitä, että leikkasin valmiiseen pukuuni viillon. Kyllähän se hyvin onnistui, mutta mielessä kävi jälkeen, että aikamoista riskipeliä…
Tällä hetkellä työpajalla pyörii yhden hääpuvun luonnokset, tulossa on yksi vanhasta hääpuvusta tehtävä uusi hääpuku ja yksi vanhan puvun muokkaus uuteen käyttöön. Lisäksi ostopukuihin tulee tehtyä pieniä korjauksia. Yksi korjattu ostopuku lähti juuri maailmalle. Ihanaa häähuumaa siis tiedossa tulevanakin kesänä!
