Tahtoisin kirjoittaa useamminkin, mutta kun (*muminaa*) lapsi ja ompelukset ja treenit ja ja ja… Siispä yhteen kirjoitukseen on upotettava monta asiaa!
Olen innostunut siivoamaan kotona tai pikemminkin olen opetellut luopumaan tavarasta. Taustatietona siis, että olen ollut jo yli vuoden ”ihan vaan kotona” meidän vauvan tai siis nyt yksivuotiaan hulivilin kanssa. Toki siivoilin kaappeja ”raskaushöyryissäni” eli tylsistyksissäni jo äitiysloman alkaessa, mutta etenkin sohvan nurkassa vietetyt päiväuniajat ja olohuoneeseen keskittyvät leikkihetket ovat saaneet katselemaan kotia vähän uudella silmällä. Olen kasvanut siihen, että kaikkea voi jatkojalostaa. Näin ollen kaikki pitää säästää, koska jonain päivänä sitä voi tarvita.
Törmäsin KonMari-innostukseen ja ostin kirjan. Kolahti! Heittelen tähän nyt jotain kirjasta oppimiani asioita, mutta toivon ettei kukaan tee sen suurempaa tuomiota metodin toimivuudesta tutustumatta. 🙂
Yksi parhaimpia ohjeita oli, että kaikki saman kategorian esineet tuli kerätä yhteen paikkaan. Aloitin karsimisen (tai pikemminkin siis säilytettävien valinnan) laukuista, koska mulla ei ole mitään laukkufetissiä, joten eihän mulla kovin montaa laukkuakaan voi olla, kun käytänkin melkein aina samaa? No, otin esiin pahvilaatikollisen sivuun pakattuja laukkuja, sekä ne joita oikeasti käytin, sekä niiden varavaraston ja lopulta vielä hain alakerrasta ne pari (=12) iltapukulaukkua, jotka oli säilötty korujen kanssa. Sitten vielä reput, rinkat, putkikassit… Ja talosta löytyi lisäksi KYMMENIÄ kangaskasseja, vaikka parilla pärjäisi. Etukäteen ajattelin myös, etten omista tavaraa, jossa on hintalappu paikallaan. Väärässä olin! Yksi iltalaukku oli ostettu alennuksesta, mutta makasi käyttämättömänä kaapissa…
Toinen itselleni tärkeä oppi KonMarilta oli, että tavaran varastoiminen paikkaan X ilman syytä on ongelman siirtämistä eteenpäin. Sillä tavalla onnellinen sattuma, ettei meidän asunnossa ole mitään vintti- tai kellaritilaa. Autotalli, ulkovarasto ja vaatehuone ovat keskeisillä paikoilla sekä pieniä, joten tavaran yliannostus hyppää silmille jatkuvasti. Koska mun siivousprojektissa on kyse aika pitkällisestä ”parantumisprosessista” pois hamstraajan pahoista tavoista, tiedän jo nyt projektin puolivälissä siirtäneeni tavaraa vain paikasta toiseen, käsittelemättä oikeastaan niiden säilönnän tarkoitusta.
Ei mulla ole tavoitteena mikään sisustuslehtikoti. Tykkään tavaroiden tuomista muistoista. Esimerkiksi vanha Spice Girls -lippis naurattaa aina. Mutta paljon löytyy kaapeista myös totaallisen sekopäistä kamaa, jonka vaan törkkää piiloon, koska ei halua käsitellä, mihin se oikeasti kuuluisi. ”Voinko heittää tämän pois? Se on kuitenkin mun itseni tekemä… Jos joku vielä käyttäisi? En kyllä anna ilmaiseksi kun on niin kiva… Mutta jos joku oikeasti haluaisi niin voisin antaakin… Mutta jos laitan keräyslaatikkoon niin en tiedä päätyykö sellaiselle joka oikeasti tykkää…” Ja lopputuloksena on päänsisäinen Klonkku, joka huutaa MINUN MINUN MINUN AARTEENI.
Koska ilmiöihin kuuluu aina vertaistuki, joka on Internetin ihmemaailmassa vain yhden klikkauksen päässä, olen tietysti liittynyt Facebookin KonMari-ryhmään. Tarinoista löytyy paljon vertaistukea itselleni, vaikka osalle KonMari-ilmiöstä kuuleville kaikenlainen tavarahamstraus on tuttua vain OMG-5D-dokumenteista telkkarista. Eräänä päivänä silmiini osui keskustelu hääpuvuista. Lähes jokainen kertoi hillonneensa pukua, vaikka kyseinen avioliitto olisi jo karahtanut kivillekin. Osa kertoi nyt ns. marittamisen myötä kierrättäneensä puvun teatteriin tai myyneensä vielä muodinmukaisen puvun uudelle morsiamelle.
Näin hääpukuja paljon käsittelevänä ihmisenä aloin ihan tosissaan pohtia tätä. Miksi pistämme hirveän summan rahaa pukuun, jota sitten hilloamme vuosikymmeniä kaapissa viemässä tilaa? Ja todellakin oma puku roikkuu vielä kaapissa! Olen pukenut sen päälleni aina hääpäivänä. Mutta nyt aloin jo miettiä, pitäisikö kukallinen alaosa irroittaa yläosasta? Ehkä käyttäisin sitä juhlahameena toisen yläosan kanssa?
Puvun jatkokäytettävyys oli tärkeä kriteeri tässä Mirkalle tekemässäni upean punaisessa hääpuvussa. Puku on oikeastaan malliltaan todella klassinen, mutta alushameella siitä saatiin häihin sopivasti kansanperinnehenkinen. Ilman alushametta se toimii tyylikkäänä juhlamekkona.
Aiemmassa hääpukukirjoituksessani kerroin, että yksi tämän kesän hääpukuprojekteista oli tehdä hääpuku morsiamen äidin vanhasta hääpuvusta. Ihan niin kuin lempirealityssäni Something Borrowed, Something New! Olen katsonut ohjelmaa ja ihmetellyt, kun ihmiset oikeasti hilloavat hääpukujaan sillä mielellä, että oma tytär/miniä sitä joskus käyttäisi. (Superihanan) Kellyn tekemät modistukset ovat usein aika radikaaleja, eikä vanhaa pukua juuri tunnista. Jos olisin tajunnut ottaa sakset käteen, olisin voinut mummun tai äidin pukua omassa puvussani käyttääkin. Toisaalta yksi hienoimpia näyttelyitä, joissa olen käynyt, oli kotipaikkakunnalla järjestetty hääpukunäyttely, jota ei varmaan olisi saatu kasaan ilman pukuja hilloavia ihmisiä.
Se miksi erityisesti olen pyöritellyt tätä hääpukuasiaa mielessäni on, että voisiko siinä olla jotain tuotekehityspotentiaalia? Jatkokäytettävyys-aspektinkin kohdalla tulee yleensä vastaan, ettei puku sitten tunnu enää luontevalta juhlavaatteelta jonkun toisen häihin. Materiaalit harvoin värjäytyvät (muuta kuin hääpäivänä liasta), joten jatkokäyttö iltapukuna ei ole ehkä suoraan mahdollista. Ja toisaalta hääpukuun myös halutaan panostaa, koska ihan tavallisen pulliaisen elämässä tulee prinsessapäiviä aika vähän. Mikä ajaa ihmiset säilyttämään pukuja ja mihin ne kaikki upeat kasarihirvitykset ja ysärikauhistukset käytettäisiin, jos omistajien omat perheenjäsenet eivät niitä aio käyttää? Vai tarvitaanko Kellyn kaltaisia hääpukutuunaajia lisää? 😉
Vielä sananen siivousprojektista. Kangasvarastoni on ihan kelpo kangaskaupan kokoa, mutta sai säilyä suhteellisen koskemattomana. Roskiin lensi silti useita kassillisia. Artikkelikuvana on yksi suosikkilaatikoistani, pelkästään jatkojalostusta varten ostetut/saadut kravatit. En lähtenyt laskemaan, mutta josko noista jokusen mekon tekisi… Kuka pistää ekan tilauksen? 😉
