Olen maininnut blogissani ohimennen kiinnostukseni kansanperinteeseen, mutta useat tietää sen olevan tosi iso osa mun elämää. Lähiaikoina olen puuhannut kansallispukujen ja kansantanssin parissa lähes jokaisen lapsenhoidolta liikenevän hetken, mutta ennen kuin syvennyn kertomaan tulevaisuuden projekteista on aika pohjustaa teitä menneisyydellä.
Aloitin kansantanssin 5-vuotiaana. En ole koskaan lopettanut, en vuodeksikaan, päin vastoin. Parhaana vuotena harrastuksen pariin laitettuja viikkotunteja oli kuusi, nykyään noin neljä. Tanssin, ohjaan, suunnittelen pukuja ja häröilen yhdistystoiminnassa. Mun ”kotipaikkani” on tällä hetkellä turkulainen perinneyhdistys Fyyrkantti, jossa ohjaan lasten sekä nuorten aikuisten ryhmää. Sen lisäksi tanssin Turun Kansantanssin Ystävissä.
Miksi kansantanssi kiehtoo? Ei sitä oikein voi selittää. Se vaan menee luihin ja ytimiin.
Tanssiharrastuksen sivutuotteena on syntynyt kiinnostus kansallispukuja kohtaan. Tässäkin asiassa äiti ja muu suku ovat toki olleet vahvana esimerkkinä, kun pukuja on tarpeen mukaan löytynyt kaapeista ja niistä on tiedetty paljon. Kaikkien kiusaksi ajattelin koota kuvaan tällaisen fuusiopuvun, jossa on osia kaikista mun omistamista kansallispuvuista. Tunnistatko, mitkä puvut kaapista löytyy?
Opiskeluaikana AMK:ssa kiinnostuin kansallispuvuista vielä enemmän. Niistä ei kyllä puhuttu pukuhistoriassa eikä niitä käsitelty missään muussakaan oppiaineessa, mutta jos omaan projektiinsa sai valita aiheen niin valitsin usein jotain kansanperinteeseen liittyvää. Olen tehnyt tiedonhankintaesitelmän feresistä, printtimalliston sussunaa ja Kalevalaa sivuten sekä yhden kilpailumalliston kansallispukuja modernisoiden. Mallisto sijoittui 10 parhaan joukkoon.
Kansallispukuasioissa haastavinta on tiedonhankinta. Netissä on toki jo paljon tietoa, mutta etenkin kuvien saatavuus on heikkoa. Pukujen yksityiskohdista kuvia löytää harvoin. Tieto tuntuu rikkonaiselta ja kiven alle kätketyltä, mutta korostan, että kyseessä on vähän omakin laiskuus, kun on kasvanut netin ja hakukoneiden aikakaudella ja kaikki pitäisi löytyä yhden klikkauksen päästä.
Kansallispukujen käyttö kansantanssiesityksissä kuulostaa luontevalta valinnalta. Mutta arkitodellisuus etenkin lapsiryhmän kanssa on jotain ihan kammottavaa. Asut lainataan jostain, niitä ei ehditä täydellisesti sovittamaan ja korjaamaan sopiviksi, lasten mielestä ne kutittavat, ovat hankalia, huivit ja essut valuvat pitkin lattioita, jos edes kaikki osat ovat mukana…
Itse viihdyn kansallispuvussa, mutta tanssiessa se ärsyttää. Fyyrkantin ryhmissä harvoin käytämme kansallispukuja, koska tanssimme ns. esittävää kansantanssia tai kansantanssiteatteria, joten puvustuksellakin on useimmiten joku funktio.
Kansallispuvun käyttö kansantanssissa ei tietysti ole yksiselitteisesti huonoa. Isommissa produktioissa kansallispuku on siinä mielessä helpompi valinta, että ison porukan puvustaminen esimerkiksi yhteneviin asuihin olisi todella hankalaa.
Näistä kohtalaisen ristiriitaisistakin tunnelmista olen lähtenyt suunnittelemaan ensi kesänä Europeade-tapahtumassa esitettävän Joki – Ån -teoksen puvustusta. Tanssijoita teokseen tulee reilu 200 ja päähenkilöitä on kaksi viidessä eri ikävaiheessa eli yhteensä 10 henkilöä. Mun tehtävänä oli alunperin puvustaa nuo päähenkilöt, mutta kun asiaa tarkemmin lähdettiin pohtimaan niin ilmoitin, että oon vapaaehtoinen tekemään puvustusohjeet myös kaikille osallistuville tanssijoille.
Mulla vaatesuunnitteluun, oli se sitten puvun valmistamista tai tällaista puvustamista, liittyy tosi vahvasti kysymys MIKSI. Siispä kun puvustuksen lähtökohdaksi toivottiin luonnollisesti kansallispukuja, jouduinkin lähestymään asiaa siltä kantilta, että keksin perustelut kansallispukujen käytölle. Miksi juuri nämä ihmiset tässä kohtauksessa pukeutuvat näin? Mitä kukin kansallispuvun osa viestii, miksi sitä on aikanaan käytetty?
Tämän myötä olen halunnut pureutua myös niihin kansallispukuihin liittyviin osiin, jotka usein jäävät huomiotta. Sana ”kansallispuku” herättää asiaan vihkiytymättömässäkin tietyn mielikuvan, eikö vain? Ehkä mielikuva on jotain tuollaista, kuin tuossa omista puvuista kasaamassani fuusiopuvussa? Ehkä mielikuva on saanut vaikutteita octoberfest-mekoista (dirndl), ehkä muinaispuvuista?
Kysyin Facebookin KANSALLISPUKU-ryhmässä ”kansallispuku-kollegoiltani”, mitkä osat puvuissa heidän mielestään ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Yleisin vastaus oli päähine. Naisilla kansallispuvun kanssa yleensä nähdäänkin vain päänauhat, vaikka niitä kuuluisi olla vain lapsilla. Naisilta puuttuvat usein myös sukkanauhat ja alushame, miehille kaivattiin päähineiden lisäksi oikeanlaisia housuja sekä henkseleitä.
Mutta jotta tehtävä (=puvusta yli 200 ihmistä) ei olisi liian helppo niin puvustuksessa on tietysti otettava huomioon päähenkilöiden kasvutarina eli aika ja muoti muuttuvat. Ja isoja vaatteiden vaihtoja ei tehdä kesken esityksen! Jaiks mä sanon!
Kaikesta huolimatta oon ihan käsittämättömän innoissani ja täysin omalla alueellani, kun saan puuhata tätä ihanuutta vielä monen monta kuukautta. Blogissani tulen esittelemään paljon asiaan liittyvää materiaalia ja vastaamaan laajemmin juuri siihen kysymykseen, että MIKSI (ja MITEN).
—
Ainiin, ps. Kirkkonummi, Alavus ja Laitila
