Kansallispuvuissa yksi puvun kiinnostavimmista osista on paita, tai kuten Sirelius sen määrittelee ”lähinnä ruumista oleva, edestä umpinainen, mutta pääntiellä varustettu hihallinen vartalonverho” (Sirelius, 1990, 73). Paita on puvun duunari: kovalla koetuksella, vähällä arvostuksella ja unohtuu välillä mainita. Itse olen kerran tanhureissulle lähdettäessä unohtanut paidan kotiin ‒ Kirkkonummen puvussa se oli huivin takia helppo korvata kaupasta löytyneellä valkoisella kauluspaidalla.

Tämä kirjoitus ei aukottomasti vastaa siihen, mikä on paita, kansanomainen paita tai kansallispuvun paita. Tämä on enemmänkin kapea kouraisu siitä suunnasta ja epämääräisyydessään tähtää vain ja ainoastaan valottamaan Joki-Ån-esityksessä käytettävien ”muu kuin kansallispuvun paita” -nimellä kulkevien paitojen sielunelämää. Näkökulmani on hyvin kaavoituksellinen, sen lisäksi voitaisiin puhua tuntikausia ainakin materiaaleista ja yksityiskohdista.

Paidalla on pukuhistoriallisesti juuret ihan niin kaukana, kuin vaatteilla ylipäänsä. Sitä voi sanoa sukupuolineutraaliksi vaatteeksi, sillä samat asiat toistuvat sekä naisten että miesten paidoissa. Leikkauksiltaan kansanpuvuista tutut paidat ovat geometrisia ja kangasta on käytetty säästeliäästi, ilman hukkapaloja.

Näissä kuvissa pellavainen paita on Fyyrkantin ”puvustosta” ja vihreä minun tekemäni. Ne muodostuvat suorakaiteen muotoisista paloista ja pellavapaidan lähikuvassa näet miten kainalotilkku on ommeltu hiha- ja miehustakappaleiden väliin. Kuva ei ehkä kerro mittakaavaa, mutta nämä paidat ovat sopivia 1-2-vuotiaalle.

On jossain määrin harhaanjohtavaa puhua kansanomaisesta paidasta ja kansallispuvun paidasta samassa lauseessa. Itse kansallispukuihin on pesiytynyt ns. istutettuja hihoja, jossa kädentie ja hihakappale on pyöristetty. Ennen 1970-lukua alkuperäisten kansanpukujen ompelutapoihin ja kaavoitukseen ei silloisessa kansanpukututkimuksessa kiinnitetty paljon huomiota (Kaukonen, 1985, 304).

(Tämä on tietyllä tavalla se asia, joka saa minut vähän napisemaan kansallispuvun ”pyhyyttä” kohtaan. Tämä henkinen kapina mun pitää kuitenkin käsitellä jossain muussa kirjoituksessa, sillä muuten en pääse itse aiheeseen.)

Monissa länsisuomalaisissa puvuissa käytetään siis suorakulmaisista paloista ommeltua paitaa, jota kutsutaan ilmeisesti myös Suomi-paidaksi (https://www.lapua.fi/lapuanpuku/puvunosat/paita.html). No, voitte arvata, ettei google-haku ”Suomi-paita” tuo ehkä ihan odotettuja tuloksia… Tyydymme siis uskomaan Lapuan kansallispuvusta kertovaa sivustoa, joka on muuten esimerkillinen tapa kansallispuvun esittelyyn.

Omista puvuistani tiedän, että esimerkiksi Kirkkonummen pukuun ex-Vuorelma (nyk. Perinnetekstiilit) tarjoaa kaavaa istutetulla hihalla, mutta Brage suosittelee suorista paloista ommeltua kansanomaista paitaa. Kuvissa Bragen ohjeilla ompelemani Kirkkonummen paita sekä hailukoiden sinikaavojen viivoja, joista ehkä tarkkasilmäinen näkee, että Perinnetekstiilien kaava on istutetulla hihalla.

Laitilan puvun paita on yhdistelmä kansanomaisista suorakulmista, mutta paidan etuhelma on kaavoitettu pyöreäksi, hihakappaleet kapenevat ja pääntielle neuvotaan laitettavaksi kuminauhaa. Virtain pusero näyttää Finnan kuvissa samantapaiselta kuin Laitila tai Suomi-paita. Kuvassa Laitilan valkoinen paita, jota olen jatkanut toisella kankaalla koska paita oli mulle liian lyhyt. Paidassa ei sentään ole ohjeen mukaista kuminauhaa, mutta tekokuituinen kiristysnauha ja nepparit hihansuissa. Toisessa kuvassa samalla kaavalla tehty sinikukallinen paita.

Paidoissa on tietysti eroa erityisesti pääntien ja hihansuun muodoissa ja koristeluissa. Muotoilua opiskellessa kirosanaksi muodostui ”se normaali”, sillä tässäkin huomaan, että se mun oma ”normaali kansanomainen paita” ei ehkä mielikuvissa vastaakaan jonkun muun normaalia. Tämä virolainen paita on malliltaan yksinkertainen, mutta koristelut tekevät siitä omalla tavallaan erityisen.

Tässä venäläisessä paidassa on hyvin nähtävissä neliönmuotoiset kainalotilkut, jotka on tehty erivärisestä kankaasta. Sivuille on kainalotilkkujen lisäksi ommeltu kiilamaiset palat, jotka leventävät paitaa helmasta mekoksi.

Suomenruotsalaisissa puvuissa pääntiellä on usein kaulukset, kuten tässä Finnasta löytyvässä paidassa. Oman ryhmänsä muodostavat itäiset rekkopaidat, kuten tämä Kuolemanjärveltä löytynyt. Se on esikuvana Kuolemanjärven kansallispuvun paidalle ja samankaltainen löytyy esimerkiksi Kivennavan ja Koiviston puvuista.

Niin ikään omaksi ryhmäkseen voidaan erottaa lyhyet yliset, jollainen on esimerkiksi Seiskarin kansallispuvussa. Lyhyen liivin kanssa se oli etenkin tyttöjen pitovaate (Lehtinen, Sihvo, 2005, 38). Tämän esimerkin mallista ylis-paitaa en ole ainakaan tietoisesti nähnyt missään suomalaisessa kansallispuvussa, mutta Rahwaan puku -kirja (Lehtinen, Sihvo, 2005) kertoo sellaisen olevan Kansallismuseon arkistoissa numerolla A8236, paikkakunnaksi on merkitty Huittinen. (Huittisten kansallispukuun se ei kuulu.)

Edellisen lähisukulainen on raglanhihainen paita, jossa hihan sauma kulkee pääntielle. Puhun tällaisesta paidasta yleensä itse ”feresin paitana” eli rätsinänä. Finnan esimerkit ovat Venäjän Setumaalta sekä Venäjän Hirsiniemeltä. Tai siis nämä esimerkit ovat minun poimimia, Finna tarjoaa ihan älyttömästi hakutuloksia! Rätsinää myy Perinnetekstiilien lisäksi Kansallispuku.com, mutta pitämällä silmät auki kaikkialla voi nimenomaan tämänkaltaiseen raglanhihaiseen paitaan törmätä helposti ”modernissakin” pukeutumisessa. Kuvissa esimerkit Lindexiltä ja Indiskasta, sekä itse tekemäni kukalliset paidat. Feresin paitaan löytyy kaava Suuri Käsityö -lehdestä 5/2004.

Tämä Finna-löydös Venäjältä on upea esimerkki geometrisesta kaavoituksesta. Sen hiha muistuttaa raglanhihaa, sillä punainen olkakappale yhdistää hihan pääntielle. Niskan poimutukset eivät ole sattumanvaraisia vaan niihin muodostuu V-kuvio. Myös tässä paitamekossa on jotain viehättävää ja erityistä, sillä siinä ei ole käytetty valkoista pellavaa. Tämän paitamekon lisäkuvissa näkyy saumat erityisen hyvin: keskellä olevat palat ja hihat ovat suorakaitaleet, sivut kiilamaiset ja helmassa suoria kaitaleita erilaisista kankaista.

Tasapuolisuuden vuoksi linkkaan Finnasta myös miesten paitoja. Nekin ovat mekkomaisia, pitkiä, mutta naisten paidoista poiketen yleensä yhtäjaksoisesti yhtä kangasta (Kaukonen, 1985, 229). Tämä karkea palttinapaita on lähtökohtaisesti hyvä perusesimerkki kauluksellisesta paidasta. Tässä (jälleen) venäläisessä paidassa geometrinen kaavoitus on jälleen erinomaisesti esillä. Erityisen mielelläni näkisin Joki-Ån-esityksessä myös ns. vaarinpaitoja, joista klassinen esimerkki on tämä teollisesti valmistettu paita. Sama malli, etenkin pääntie, on nähtävissä tässä 1900-lukua vanhemmaksi ajoitetussa, latvialaisessa miesten paidassa. Pikkupojille tällaisia paitoja ovat lähivuosina myyneet ainakin Kappahl ja Zara. Kuvissa muutama meidän suvun pehmoinen aarre, joista siniraidallista olen käyttänyt yöpaitana.

Geometriset leikkaukset ovat siis säästäneet kangasta, mutta väljän paidan voi ommella myös vain kahdesta isosta kappaleesta. Hihan leikkausta kutsutaan silloin kimonohihaksi ja sitä on käytetty ainakin lasten lyhythihaisissa paidoissa, kuten tässä Finnasta löytyvässä lapsen mekossa. Myös tässä naisten aluspaidassa on kuvauksen mukaan kimonohihat, mutta kuvasta sitä ei voi varmistaa. Omasta kaapistani löytyi pari esimerkkiä, joita voisin suositella Joki-Ån-esitykseen Talvi 2 -kohtauksen tanssijoille.

Tämä pikalaihdutukseen verrattava perehdytys paitojen pukuhistoriaan ei ehkä vielä selkeyttänyt, miten näitä paitoja sitten yhdistetään kansallispukuihin – siitä lupaan tehdä oman kuvakavalkadin!

—

JOKI – ÅN -TEOKSEEN LIITTYEN

Kansallispuvun paidalle ehdotan puvustusohjeissa vaihtoehtoja monessa kohdassa, esimerkiksi lasten osiossa ehdotan pojille vaarinpaitaa ja sottiisissa sekä polkassa ehdotan värikkäitä kukkapaitoja. Erilaisilla paidoilla voi lisätä ilmettä myös Talvi 2 -osioon. Paita voi olla ostettu tai itse tehty. Kaavana voi käyttää kansallispuvun paidan kaavaa (kaavat voi ostaa Perinnetekstiileiltä tai kysyä minulta tai TKY:n puvustolta kaavoja) tai voit myös hyödyntää erilaisten käsityölehtien kaavavalikoimaa.

Esimerkiksi Burdan kaavoja (Burda kierrättää joskus uusissa lehdissä samoja kaavoja, joten samoja tai samankaltaisia voi löytyä uudemmistakin!)

Naiselle koossa 34-42
Lehti 11/2015 http://www.burdastyle.com/pattern_store/patterns/split-seam-tunic-112015
Lehti 9/2010 http://www.burdastyle.com/pattern_store/patterns/pintuck-blouse-092010
Lehti 9/2011 http://www.burdastyle.com/pattern_store/patterns/peasant-blouse-092011
Lehti 6/2011 http://www.burdastyle.com/pattern_store/patterns/peasant-blouse-062011
Naiselle koossa 44-52
Lehti 8/2015 http://www.burdastyle.com/pattern_store/patterns/sheer-sleeve-blouse-plus-size-082015
Lehti 8/2011 http://www.burdastyle.com/pattern_store/patterns/gathered-34-sleeve-blouse-plus-size-082011
Lehti 9/2013 http://www.burdastyle.com/pattern_store/patterns/folk-blouse-plus-size-092013

Miehelle koossa 48-56
Lehti 6/2011 http://www.burdastyle.com/pattern_store/patterns/mens-linen-shirt-062011

Pojalle koossa 110-134
Lehti 4/2013 http://www.burdastyle.com/pattern_store/patterns/boys-shirt-042013

Tytölle koossa 104-128
Lehti 7/2011 http://www.burdastyle.com/pattern_store/patterns/girls-peasant-dress-072011

Lähteet:

Kaukonen, Toini-Inkeri, 1985, Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut, WSOY, Porvoo
Sirelius, Uuno Taavi, 1915/1990 (2. painos), Suomen kansallispukujen historia, Helsinki
Lehtinen, Ildiko, Sihvo, Pirkko, 2005, (3. painos), Rahwaan puku, Museovirasto, Vammalan kirjapaino Oy, Vammala

http://www.finna.fi