Joki-Ån-puvustuksessa olen halunnut kiinnittää huomiota ikäkausien oikeisiin päähineisiin ja niiden merkityksiin, oli kyse sitten lapsen, nuoren tai aikuisen päähineestä. Ongelma syntyy siitä, että puvustuksen pohjana käytetyt kansallispuvut vastaavat esikuva-aineistoa aika eritasoisesti. On tarkistettuja pukuja ja sommitelmia. Läheskään kaikki puvut eivät sisällä samoja osia, kuten päällysvaatteita, essuja tai päähinevaihtoehtoja.
Eräs ongelmapuku on Tuuteri ja sen tarkistettu versio Tuutari. Niiden esikuva-aineistosta on puuttunut avioituneen naisen huntu, siispä se puuttuu puvustakin. Pukuun kuuluva säppäli on tytön päähine. (http://www.kansallispuvut.fi/puvut/tuutari_np.htm)
Eri alueiden hunnuilla oli omanlaisensa muoto, kuten sykeröistä kertoessani mainitsin. Siispä ei ole ihan merkityksetöntä, millaisen valkoisen lakanan päähänsä vetää.
Paitsi kun kyse on 200 henkilön tanssiesityksestä, se hunnun muoto itseasiassa saattaa olla ihan yks hailee.
Mun tehtäväni ei ole tehdä mitään linjanvetoja Tuutarin tai minkään muunkaan ongelmallisen päähineen VIRALLISEN käytön suhteen. Mutta puvustuksellisesti mä olen umpikujassa. Jos pukuun ei ole tarjolla aikuisen naisen päähinettä, mutta juonellisesti mä haluaisin joka ikisen selkeästi aikuisen naisen hiukset peittoon, kuten ”esikuva-aikana”, mitä tehdään?
Puvustus kokonaisuudessaan on sillisalaatti-fantasiakansallispukuja, joten kukin voi henkilökohtaisesti tehdä päätöksensä, kuinka pitkälle sillisalaattinsa vie. Esittelen tässä nyt omaan esteettiseen silmääni sopivan viritelmän, jota voi käyttää Joki-Ån-puvustuksessa halutessaan niin Tuutarin/Tuuterin kohdalla kuin suurhunnun vaihtoehtonakin. Saa sitä käyttää muuallakin, mutta tämä ei ole minkään tason virallinen suositus.
Käyttämäni lakanakankaan pala oli suorakulmainen kolmio, jonka lyhyet sivut olivat n. 80 cm ja pitkä sivu n. 120 cm. Koska fantasiaa tehdään niin valkoisen kankaan sijasta tässä voisi käyttää myös kukkakangasta tai värillistä kangasta. Samaa ideaa voi hyödyntää puvustuksessa muuallakin, esim. taustalaulajilla, syksy-osiossa jne.
Pyöristin suorakulman ja ompelin n. 35 cm kuminauhan pätkän siksakilla reunaan venyttämällä sen n. 70 cm pituiselle alueelle. Mitat ovat tosi ”noin”, sillä kuminauhaa ei välttämättä edes tarvita, vaikka se pukemista helpottaakin. Reunan voi rypyttää vaikka harsimalla siihen langan tai tekemällä reunaan kujan tai tai tai… Kulman voi jättää myös leikkaamatta ja kietaista sen huivin solmimisen jälkeen solmun yli ja solmun sisälle. ”Säppälinä” mulla on Kaukolan puvun nauhat.
Hiukset mulla oli löysällä ponnarilla takana. Taitoin huivin pitkän reunan kaksinkerroin ja vedin kuminauhaosan hiusten päälle. Asettelin etureunan otsalle ja kiinnitin huivin päät solmuun. Päät saa kätevästi kuminauhan alle ennen säppälin asettamista. Nauhan päät solmuun takana. Päät voi myös sujauttaa huivin sisälle niin näyttää harkitummalta.
Vielä kerran. Tällä ohjeistuksella ei ole mitään tekemistä virallisten kansallispukuohjeiden kanssa. Tämä on suunniteltu vain ja ainoastaan, jotta Joki-Ån-esityksessä olisi edes teoriassa mahdollista saada kaikki naiset menuettiin pää peitettynä. 🙂
