”Heiiii, uusi teksti blogissa!” kirjoittaa seuraamani some-vaikuttaja Instagramissa.

Kolme

peräkkäistä

stooria

pitää huolen, etten missaa ilmoitusta.

Luen tekstin, sillä lyhyiden, hassujen sutkautusten ja TikTok-videoiden vastapainoksi olen alkanut kaivata analyyttisempää tekstiä. Hyvä blogi-kirjoitus sisältää yleensä aiheen monipuolista tarkastelua ja se kestää aikaa. Toisaalta monisäikeinen tarkastelu voi olla haaste: entä jos ihan jokainen näkökulma ei tule tarkastelluksi?

Keski-Suomen kansallispuvun tykkimyssyn kirjailu, keskeneräinen
Asioilla on kaksi puolta – tykkimyssyn kirjailussa ne yrittävät olla samanlaiset.

Myönnän, että mulla on useita listoja blogi-aiheista ja muutamia keskeneräisiä tekstejä. Olisi siis sanottavaa! Vaan missähän sitä asiansa sanoisi, blogissa, instassa, facessa, tiktokissa…? Ja kuka kuuntelisi?

Aihelistallani on seuraavia otsikoita:

  • Kansantanssia kansallispuvuissa
  • Kansallispukujen ekologisuus (osat 1-XX?)
  • Kansallispukuharrastamisen kaari
  • Miten kierrätän ja pakkaan lumput
  • Vanhat puvustusprojektit (Kumppampäi, Joki-Ån, Metsän lapsi, Vihervaaran Anna)
  • Yhdistystoiminta ja puvustustyö
  • Kasvuvaraa (”lapsille pituutta, aikuisille leveyttä”)

Heräsikö kiinnostus? Lukisitko?

Haluaisin kirjoittaa, sillä se olisi minulle oman ammatillisen osaamisen ja itsetunnon vahvistamista, asiantuntijuuden jäsentelyä ja esittelyä, sekä ihan sitä itseään: myyntiä ja markkinointia. Mutta mielipiteen sanomiseen liittyy häpeä. Vaikka kuinka puhuisin asiantuntijan äänellä kansallispuvuista, kansantanssin puvustamisesta, ekologisuudesta ja kiertotaloudesta, voin olla väärässä. Tai ehkä en ole väärässä, mutta sanon jotain pönttöä?

Puolitoistavuotias tyttö istuu soralla Laitilan kansallispuku päällä Sauvon museon edessä.
Mielipide: Kansallispuvussa saa istua vaikka soralla.
(Fakta: Hän on söpö. )

Siispä olemalla jotain mieltä tekisin pelinavauksen. Asettuisin alttiiksi sille, että joku on eri mieltä tai että joku pahastuu. Mutta olisihan siinä sekin mahdollisuus, että joku oppisi minun sanomisistani jotain? Ja vastavuoroisesti: jos joku näkee vaivaa ja kommentoi tekstiäni, saatan löytää uuden näkökulman.


”Koska tämä on minun blogini, pitäisi olla itsestään selvää, että tämä on minun mielipiteeni.” *


*(Tämän ajatuksen opin Antin palautepalvelu -podcastin jaksosta 7. Kylmää ja kuumaa)