Sanoiko joku ilmaisia kankaita?
Järjestelin kangasvarastoani. Tarkoituksena oli saada mahtumaan kesäteatterista kotiin palanneet sekä lahjoituksina saadut materiaalit omiin kategorioihinsa. Lisäksi etsin materiaaleja uuteen asiakasprojektiin, sillä mieluusti käytän ensin kaapista ”ilmaiset”* pois ennen kuin ostan uutta.
*edes lahjoituskangas ei ole ilmainen, siihen sitoutuu työtä ja varastointia
Ei se aina ole helppoa. Vaikka kaapista löytyisi juuri oikean värinen ja materiaaliltaan sopiva kangaspala, sitä usein on liian vähän. Sitten pitää keksiä joku uusi luova ratkaisu ja yhdistellä eri kankaita – lopputulos saattaa viedä enemmän aikaa ja hyöty asiakkaalle jäädä vähäiseksi.
Maailma kuitenkin hyötyy.
Tuskailen usein niiden kankaiden kanssa, joita on ”jonkin verran muttei paljon”. Sellaisia alle metri kertaa metri -paloja: ihania kuoseja ja käyttökelpoisia materiaaleja. Polttokelpoiseksi jätteeksi lajittelu kirpaisee. Myös poistotekstiiliin lajittelussa kannattaa muistaa, että ellei kankaiden materiaalikoostumusta tunnisteta, ne luultavasti päätyvät kierrätysmyymälän palalaariin odottelemaan toista innokasta käsityöläistä tai välikäden kautta polttoon. Jos siis epäilyttää, voi olla resurssitehokkaampaa tehdä polttopäätös itse.
Tällaiset palat ja tilkut ovat tietysti yksi syy, miksi ENNEN-mallisto alkoi kehittyä mielessäni. Halusin löytää helpomman tavan hyödyntää paloja. Ja hei, minulta voi myös tilata valmiin tuotteen joko omista materiaaleista tai väri- ja kuositoiveiden perusteella!
”Lahjoita muille vaikka roskalavaryhmässä! Tai koululle, päiväkotiin, työpajoihin, teatteriin!” Ja näin olen paljon toiminutkin. Jokainen siirto, varastointi, oikean materiaalin etsiminen ja niiden luovien ratkaisujen keksiminen – jokainen niistä vie energiaa myös siellä lahjoituksen toisessa päässä. Pisteet jokaiselle koulukäsityötä opettavalle, joka on samalla oman elämänsä kierrätysdesigner! Se kun on tällaiselle AMK-koulutetulle muotoilijallekin ihan riittävän hankalaa.
Tuoteideasta myyntituotteeksi: jestas mikä kynnys!
Vuosien aikana olen kehittänyt useita erilaisia tuoteideoita, joihin nämä käyttökelpoiset ylijäämät, tilkut, hutiostokset ja (muut) kierrätysmateriaalit saisi upotettua. Ja tässä tuleekin tämän kirjoituksen pihvi: tuotteen pesulapussa ”valmistettu kierrätysmateriaalista” ei ole minusta oikea kuvaus. Kuitenkin jotenkin haluaisin kertoa, että kyseinen tuote on syntynyt ylijäämästä, sivuvirroista.
Niistä joita hillottiin, koska voisi vielä löytyä käyttöä.
Tällä hetkellä tuotteiden valmistus jumittaa oikean merkitsemistavan keksimisessä. Tuotteen kuitusisältö ja valmistaja tulisi merkitä tuotteeseen kiinteästi, ja hoito-ohjeiden tulisi olla vähintään pakkauksessa tai roikkolapussa. Olen tätä asiaa opetellut jo siellä AMK:ssa yli 10 vuotta sitten ja aina vaan: tämä on myyntituotteessa erittäin oleellista, mutta etenkin kierrätysmateriaalien kanssa työskennellessä se kaikkein lamauttavin asia.
Hakkasin jälleen päätäni EU:n tekstiilimerkintäasetuksella ja yritin löytää edes jonkin viittauksen kierrätysmateriaalista valmistettuihin tuotteisiin. En ole varma onko tämä artiklan 9 kohta 4: ”Selosteessa tai merkinnässä voidaan käyttää ilmaisuja ”sekalaisia kuituja” tai ”kuitusisältö määrittämätön” kaikista tekstiilituotteista, joiden koostumusta on vaikea määrittää valmistushetkellä —” pienyrittäjän Vapaudu vankilasta -kortti. Ehkä onkin?
Ainakin toivoa tilanteeseen luo, että esimerkiksi Globe Hopen Dyynin materiaalitiedoissa kirjoitetaan ”— sisällä on ylijäämäkankaasta valmistettu vuori”, ja sehän ei kerro kuitusisältöä.
Pallottelin asiaa myös vanhan tutun, tuoreen vaatetusalakollegan Emmin (Vaate365) kanssa ja tuskailin erityisesti sitä miten robottimaiselta ”valmistettu ylijäämämateriaalista” kuulostaa. Runosuonihan siinä lähti kukkimaan!
Tilkuista tehty
Ylijäämästä yhdistelty
Koottu kaappiin kadotetusta
Läheltä löydetystä
Keskeneräisestä kaapattu
Hutiostoksesta huomattu
Iskiskö suhun tällainen alkusointu?
Pesu ja silitys omalla vastuulla
Ja sitten vielä ne lakisääteiset pesu- ja hoito-ohjeet. Ne tulisi kertoa tuotteen yhteydessä kahdella kotimaisella tai luvanvaraisilla symboleilla. Tässä vaatetusala toimii varovaisuusperiaatteella: pesuohjeet kehottavat usein hellävaraiseen pesuun 30 asteessa, vaikka pesukoneen äärellä materiaalituntemus sanoo, että kyllä se 60 asteen pesusta selviää.
Minulla taitaa olla tässä kaksi vaihtoehtoa toimia.
Vaihtoehto 1: pesen ja testaan joka ikisen tuotteen ennen myyntiä. Tapa tuntuisi ehkä hieman energian haaskuulta, mutta toisaalta mahdolliset pilalle menevät tuotteet seuloituisivat pois.
Vaihtoehto 2: kiellän kaiken. Ei vesipesua, ei ei ei. Jos omalla vastuulla niin teet, en ole vastuussa.
Mitään savolaista ”suottaapi kestää tai olla kestämättä” -vaihtoehtoa ei taida saada käyttää?
Millaisiin ohjeisiin sinä olet törmännyt ”kierrätysylijäämätilkuista” valmistetuissa vaatteissa?
