Minulla on aina ollut hyvät taidot ja edellytykset itseni johtamiseen. Olen omatoiminen ja rohkea ja pystyn myös tarvittaessa aika helposti pakottamaan itseni tekemään jotain ”ei niin mukavaa”, jos on pakko. Hallitsen hyvin ajan kulua ja lähivuosina olen oppinut myös taukojen ja etenkin syömisen tärkeyttä. Ympärilläni on ollut aina hyvä turvaverkko. Joskus on ollut vain tarve sille, että joku voitelee voileivän, mutta pohjimmiltaan se on tieto siitä, että epäonnistuminen ei ole katastrofi.
Kyllähän minä itsekin osaisin… Yksi mieleenpainuvimmista yrityksen kehittämiseen liittyvistä opetuksista on ollut, että ”asiakas maksaa hyödystä”. Asiakas ei siis maksa iltapuvusta, vaan siitä hyödystä, että juhlan tullen hänellä on päällepantavaa. Asiakas ei maksa kansallispuvun vyötärön korjauksesta vaan siitä hyödystä, että kaapissa ollut puku tulee jälleen käyttöön. Asiakas maksaa yleensä iloisesti myös siitä, ettei hänen tarvitse […]
Sanoiko joku ilmaisia kankaita? Järjestelin kangasvarastoani. Tarkoituksena oli saada mahtumaan kesäteatterista kotiin palanneet sekä lahjoituksina saadut materiaalit omiin kategorioihinsa. Lisäksi etsin materiaaleja uuteen asiakasprojektiin, sillä mieluusti käytän ensin kaapista ”ilmaiset”* pois ennen kuin ostan uutta. *edes lahjoituskangas ei ole ilmainen, siihen sitoutuu työtä ja varastointia Ei se aina ole helppoa. Vaikka kaapista löytyisi juuri oikean […]
Ja mikä tärkeintä – lukisiko joku?
Kierrätysmateriaalit, poistotekstiilit, mitä ne oikein ovat ja mistä niitä saa? Asun ja toimin pääosin Varsinais-Suomessa, joten täällä toimivat instanssit ovat minulle tutuimmat. Erinomaisesti aihetta esittelee Telaketju-verkosto, jonka blogisarjassa pääsee poistotekstiilin lähteille. Telaketju on mukana myös LSJH:n poistotekstiilimyymälän toiminnassa. Hiidenkadun myymälässä Turun Kärsämäessä on edullisia käyttövaatteita, verhoja sekä kangasta ihan rullatolkulla. Toiminta hakee vielä vähän muotoaan, […]
Kun ei vuoteen kirjoita blogiin, saattaa joutua varoittamaan lukijoita pitkästä tilannepäivityksestä. Joten sori, aion kuluttaa tähän koko päivän, koska välttelen muita töitä ja alkavaa syksyä. Edellisessä kirjoituksessani noin vuosi sitten pohdin tulevaisuutta ja mutku-vaatteita tursuavaa vaatekaappiani. Teema näyttää säilyvän vuodesta toiseen suht koht samana, sillä tähänkin syksyyn on kuulunut jälleen kerran kevyttä konmarittamista ja huonekalujen […]
Vauhdikkaan kesän jälkeen se koittaa onneksi vihdoin – syksy ja arkinen puserrus läpi synkkien loskakuukausien! Europeade-kirjoitukset loppuvat nyt seinään ja viime vuoden linnanjuhlapuvusta on edelleen esittely tekemättä, mutta onneksi lähiaikoina saan vielä palata kumpaankin projektiin. Ehkäpä niistä muisteloista syntyy jotain järjellistä tännekin. Juuri nyt tekee vaan enemmän mieli suunnata katseet tulevaan. Kun puskee pää kolmantena […]
Joki-Ån-puvustuksessa olen halunnut kiinnittää huomiota ikäkausien oikeisiin päähineisiin ja niiden merkityksiin, oli kyse sitten lapsen, nuoren tai aikuisen päähineestä. Ongelma syntyy siitä, että puvustuksen pohjana käytetyt kansallispuvut vastaavat esikuva-aineistoa aika eritasoisesti. On tarkistettuja pukuja ja sommitelmia. Läheskään kaikki puvut eivät sisällä samoja osia, kuten päällysvaatteita, essuja tai päähinevaihtoehtoja. Eräs ongelmapuku on Tuuteri ja sen tarkistettu […]
Käsittelin aiemmassa kirjoituksessani pikkutyttöjen päähineitä ja lupasin myöhemmin kirjoittaa teini- ja naimaikäisistä oman kirjoituksensa. Onneksi kirjoituksen tuottaminen vähän venähti, sillä norjalaiset ovat ehtineet tehdä minulle upean palveluksen, jonka näet myöhemmin. ”Tytöillä oli – ikivanhaan eurooppalaiseen tapaan – oikeus neitseyden merkiksi kulkea avopäin kesät talvet pitkät hiukset levällään, koristenauhoja niiden siteenä, tai he kiersivät tukkansa nauhojen […]
Kansallispuvuissa yksi puvun kiinnostavimmista osista on paita, tai kuten Sirelius sen määrittelee ”lähinnä ruumista oleva, edestä umpinainen, mutta pääntiellä varustettu hihallinen vartalonverho” (Sirelius, 1990, 73). Paita on puvun duunari: kovalla koetuksella, vähällä arvostuksella ja unohtuu välillä mainita. Itse olen kerran tanhureissulle lähdettäessä unohtanut paidan kotiin ‒ Kirkkonummen puvussa se oli huivin takia helppo korvata kaupasta löytyneellä […]
Pieni tyttö kansallispuvussa! Niin suloinen! Seisoo nätisti, ei pyyhi käsiä essuun eikä tietenkään imeskele päänauhan päitä! Jokainen kansantanssia seurannut on nähnyt esityksessä tapahtuvan jännitysnäytelmän: lapsiryhmässä joltain tippuu essu, joltain huivi, joltain päänauha. (Olen tosin ollut myös esityksessä, jossa miehen puvusta lensi puukko, muttei siitä sen enempää…) Siispä mulla on asenneongelma pienten lasten kansallispukuihin. Herramunjee se […]
Kuten monilla meillä kansantanssijoilla, minullakin on lähes koko suku valjastettuna harrastuksen pariin. Äiti puuhailee mun kanssa näitä pukujuttuja ja tanssii Folkjamia, veli on huijattu soittokööriin ja sukulaislapset lastenryhmiin. Omassa yhdistyksessä esiinnymme pääosin fereseillä ja pojat paitahihasillaan, mutta vuosi sitten tuli tilaisuus, johon piti käydä lapsillekin lainaamassa kansallispuvut. Otin pojalle Janakkalan ja tytölle iki-ihanan Munsalan. Pukuja […]